Haastattelu: Carina Lehto ei palannut eläkkeeltä häviämään

Haastattelu on julkaisu alun perin Lempo-Volleyn kausijulkaisussa 2025–26.

Pääset lukemaan koko kausijulkaisun täältä.

Lempäälä-areenassa nähtiin syyskauden alkaessa, mutta niin kovin tuttu kasvo lempääläiselle lentopallolle.

Pelipaidan selässä komeili numero 7 ja sukunimi Lehto. Oli kotiinpaluun aika.

Mutta ei, Lempon paidassa ei nähty Camilla Lehtoa, joka tunnetaan pelinumerostaan 7. Vaan Lempo-Volleyn naisten 1-sarjajoukkueen uusi vahvistus oli nuorempi sisko Carina, joka otti siskonsa kunniaksi numeron 7 Lempossa.

Carina Lehto, Lempäälän Kisan kasvatti, oli ollut kolme kautta pelaamatta. Viimeksi hän oli johdattanut Rantaperkiön Iskun 1-sarjan mestariksi ja liigakarsintojen voittoon.

Nyt oli aika tehdä paluu pelikentille, ensi kertaa Lempo-paidassa.

Miltä paluu on tuntunut?

– Paluu on tuntunut todella hyvältä. Tiesin, että kaipasin lajin pariin. Mutta kyllä se pääsi vähän kuitenkin yllättämään, kuinka ikävä on ollut lajia, mutta myös sitä, kuinka on osana joukkuetta, Lehto kertoo.

Koska edellisistä tosissaan otetuista pelikausista oli hetki vierähtänyt, piti tuntumaa rakentaa rauhassa.

– Alkuun oli vähän haasteita, kun ei se pallo totellut ihan juuri niin kun halusin. Mutta pikkuhiljaa ollaan löytämässä sitä tatsia, mikä oli kolme vuotta sitten.

Lehto palasi tuttuun 1-sarjaan, mutta kuitenkin uudenlaiseen 1-sarjaan. Se ei ole muuttunut, että hänen johtamansa joukkue on sarjan kärkisijoilla. Lempo lähti joulutauolle sarjakärkenä.

– En nyt tiedä voiko yllätykseksi sanoa, mutta positiivisesti ”yllätti” se, että sarja on paljon tasaisempi, kun mitä se oli viimeisenä pelivuotena Iskussa. Ei ole ollut semmoisia kunnon läpihuutopelejä vielä yhtäkään.

Mikä sai lopulta palaamaan ja laittamaan polvarit jalkaan ja kengännauhat taas kireälle?

– Itseltä pelihalu ei oikein kadonnut ollenkaan, vaikka useampi vuosi tuli taukoa. Ehkä enemmän odotti sopivaa paikkaa, mihin mennä takaisin pelaamaan. Iskussa vietetyt vuodet olivat itselleni niin kivoja, niin oli ehkä pieni varaus, että haluaako lähteä yrittämään ihan uuden jengin ja seuran kanssa vai lopettaa niin sanotusti hyvään kokemukseen.

– Kokeilin vähän valmennuspuuhia välissä Iskun 2-sarjan mukana ja vaikka se omalla tavalla oli kivaa, niin mitä pidemmälle kausi meni, niin sitä enemmän oli ajatukset, että olisipa kentällä eikä tässä penkillä.

Viimeinen sysäys tuli kotoa ja tutuilta pelikavereilta. Avopuolisko Tomi Perkiö, joka pelaa 1-sarjaa Pälkäneellä kannusti paluuseen ja Iskusta tuttu pelikaveri Karoliina Viitaniemi maanitteli tuttua passaria mukaan. Päätöstä helpotti, kun Lempossa pelasi Iskusta tutut Viitaniemi, Tiia Virta ja Senni Virtanen.

– Ei ole kaduttanut, että lähdin mukaan.

Lehto pelasi LeKin junioreissa, ja siirtyi nuorena Iskun 1-sarjajoukkueeseen. Sieltä tie vei Yhdysvaltoihin yliopistolentopallon pariin, hän kävi myös Suomen maajoukkueringissä ja Suomeen paluun jälkeen pelasi Mestaruusliigassa OrPossa ja Puijossa, kunnes palasi Iskuun. Välivuosien jälkeen oli edessä Lempo.

Mitä tuot joukkueeseen?

– Kai sitä kuuluisaa kokemusta ja joskus hyviä ja joskus huonoja juttuja. Toki lentopallokokemus nousee päällimmäisenä mieleen. Itselle ominaista on ehkä aina ollut se, että en jännitä mitään pelejä ikinä, oli sarjataso mikä tahansa.

Lehto on saanut korkeakoulun passariksi äitinsä Virpi Ollilan ja Iskun valmentaja Jari Tolvasen opastuksessa. Mutta millainen on hyvä passari?

Lehto vastaa kysymykseen essee-mitassa, ja tähän tiivistetään vastauksen ydin. Asioita on selvästi tullut mietittyä.

– Hyvä passari on kettumainen, röyhkeä ja henkisesti vahva. Tämä ajatusmalli on iskostettu äidin toimesta sieltä junnuvuosilta asti päähän. Ja nimenomaan lentopalloilijana, ei ihmisenä.

Nuorena pelaajana Iskussa Lehto oli ainoa passari ja sai pelata paljon. Häntä rohkaistiin aina kokeilemaan ja hakemaan omia rajojaan. Se kehitti.

Hyvä passari saa keskiverto lyöjänkin näyttään hyvältä (jos näin karkeesti voi sanoo).

– Hyvä passari osaa pelata monipuolista lentopalloa. Monipuolisella pelillä en tarkoita kuitenkaan sitä, että kaikki saavat tismalleen saman verran passeja, vaan passari osaa pyörittää peliä ennalta-arvaamattomasti keskeltä ja laidoista sekä tehdä omia ratkaisuita. Ja tehdä näitä valintoja pelin tiimellyksessä sen mukaan, miten vastustaja pelaa.  Hyvä passari tuntee myös omat hyökkääjänsä paremmin kuin hyökkääjät ehkä tuntevat itsensä ja osaa myös laittaa heidät taktisesti sellaisiin tilanteisiin, missä on suurimmat mahdollisuudet onnistua.

Palataan takaisin Lempo-Volleyn syyskauden pariin. Lehdon mielestä Lempäälässä on koossa tasainen ja kova joukkue, jossa on sopiva kattaus kokemusta ja nuoruutta tuomassa tasapainoa. Joukkue on tiivistynyt nopeasti yhteen ja pelaajilla on hauskaa niin kentällä kuin sen ulkopuolella.

– Olemme myös poikkeuksellisen toisia tukeva sakki. Halutaan, että toinen kehittyy ja onnistuu senkin uhalla, että se tarkoittaa oman peliajan vähentymistä. Mielestäni meillä ei ole itsekkäitä pelaajia, vaan joukkuepelaajia isolla J:llä. Meillä on myös valmennuksessa sopiva tasapaino Mantun intoa ja räväkkyyttä ja sitten Annin ja Nooran rauhallisuutta.

Syyskausi on mennyt vahvasti, ja joulun jälkeen katse kääntyy kevätkauden runkosarjan loppuhuipennukseen ja pudotuspeleihin. Mitä ajatuksia tuleva kevät tuo?

– Olen semmoista lapsenomasta intoa täynnä. Kevään painepelit ovat aina kovia pelejä ja fiilikset on aina hyvät. Itse kun on myös semmoinen paineen alla suoriutuja, niin odotan mihin kaikkeen itse yltää ja mihin joukkuekaverit yltävät, kun pelataan keväällä. Kova luotto on, että päätyyn asti mennään. On tässä tullut vitsailtua kerran jos toisenkin joukkueen kesken, että en tullut eläkkeeltä häviämään.

Lempon seurayhteisö ja toiminta saa tuoreelta ensimmäisen kauden lempolaiselta isot kiitokset. Pelaaja pystyy keskittymään siihen, että saa parhaan itsestään irti kentällä.

– Tiedän, että toistan samaa mitä muutkin sanovat, mutta Lempossa on pelaajan hyvä olla. Kaikki on hoidettu enemmän kuin hyvin ja mennään pelaajan hyvinvointi edellä. Valmennus pitää huolta, että jaksetaan painaa koko kausi fyysisesti ja henkisesti, huolto pelaa ja taustat myös, että voimme pelaajina keskittyä vain pelaamiseen. Iso kiitos meidän taustoille: Jukka, Antti, Tiia, Arska ja kaikki loput keitä ei ehkä meidän arjessa näy niin paljoa, mutta tekevät sitä duunia meidän eteen, että pystymme pelaamaan.

Kuvat: Enna Huurne, Juuso Koro