Seurablogi

Osa 10: Minun unelmakenttäni  osa 4 - Jyri Niemi 

21.6.2020

Jyri Niemi, Lempo-Volleyn 1-sarjajoukkueen pelaaja

Minun unelmakenttäni -juttusarjassa legendaariset Lempo-Volleyssa vaikuttavat lentispersoonat kertovat, keitä valitsisivat omaan unelmakentälliseensä elämänsä varrelta.

Osassa 4 kuullaan viime kauden Lempo-kapteeni Jyri Niemen valinnat. Jyrin kenttä on tuulahdus mennyttä ja nykyaikaa - melko kovia maajoukkuepelaajia iso kasa!

Valinnat olivat todella haastavia tehdä, sillä olen päässyt pelaamaan niin usean hyvän tyypin kanssa, joista on jäänyt matkan varrelta paljon positiivisia muistoja.

Passariksi valitsen itse legendan, Arto Raution, sillä hän on tähän ainut oikea valinta! En ole Artsia saanut koskaan joukkuekaveriksi seurajoukkueessa mutta kaikissa mahdollisissa puulaakiturnauksissa sitäkin enemmän. Artsi on ollut urani alusta saakka idolini sekä hyvä ystäväni.

Keskitorjujien paikoille tulevat Eduard Venski ja Anssi Vesanen. Nämä miehet eivät esittelyjä kaipaa: kaksi kaikkien aikojen kovinta keskitorjujaa Suomessa. Eetun kanssa päästiin pelaamaan yhdessä muutama vuosi sitten Kyyjärvellä, minkä ansiosta kausi oli todella merkittävä! Anssin kanssa on tahkottu Lempäälässä- Anssi on hoitanut viime kausina enemmän hakkurin tonttia, mutta on edelleen kova luu keskitorjujan paikalla, mistä viime kaudella saatiin välähdyksiä yhdessä hienossa matsissa.

Yleispelaajista valitsen Kristo Kollon ja Tomi Rumpusen. Myös Kriston kanssa pelasimme yhden kauden KyKyssä. Kristosta jäi todella hyvä kuva pelaajana ja ihmisenä, joka haki ykkössarjasta vauhtia jatkaen tämän jälkeen uraansa ammattilaisena Sveitsissä sekä Viron maajoukkueessa. Tomi taas on huikea kaveri, joka tuli ammattilaiskenttien valloituksen jälkeen Lempäälään pelaamaan täydellä sydämellä, ja tämä panostus kantoi joukkuettamme pitkälle. 

Hakkurin paikalle asettaisin Urpo Sivulan. Olen saanut kunnian olla osa Akaa-Volleyn liigajoukkuetta viime kaudella ja olen lähietäisyydeltä päässyt ihailemaan, mihin tämä Kurun Giba pystyy kentällä. Kaveri on mielettömässä kunnossa ja nauttii pelaamisesta. 

Liberoksi tulisi meikäläinen itse, sillä en haluaisi istua tällaisessa porukassa verkkarit päällä vaihtopenkillä!

Tämän tähtijoukkueen valmentajana toimisi nykyinen koutsini Esa Kunnari. Olen urani aikana ennen Lempäälään tuloa kohdannut monenlaisia valmentajia (tietäjät tietää…). Esa on siinä mielessä todella hyvä valmentaja, että hän on vaativa mutta saa vastapainona lentopalloilun tuntumaan hauskalta, ja sitä aidosti arvostan.

Erityismaininnan haluaisin antaa junnuaikojeni valmentajille Martti Karjalaiselle ja edesmenneelle Antti Heikkiselle, jotka antoivat uralleni siivet Muurasjärven liikuntasalissa, ja siitä olen ikuisesti kiitollinen.

Jyri on 77-liigapelin mies ja Lempon 1-sarjajoukkueen viime kauden kapteeni. Jyristä voidaan puhua todellisena lempääläisen lentisyleisön suosikkina - rajusti tuulettava, näyttäviä puolustuksia esittävä ja kaikki huomioonottava herrasmies jatkaa myös ensi kaudessa Lempossa.

Reisjärven Voiman kasvatti on ehtinyt pelaamaan liigassa Kalajoen LiigaSärkissä ja Team Lakkapäässä. Viime kaudella Jyri oli mukana Akaa-Volleyn liigajoukkueessa farmipelaajana.

1-sarjassa Jyri on nähty nyt kaksi kautta Lempossa ja LeKissä. Sitä ennen Jyri luuttusi lattiaa usean kauden Kyyjärvellä sekä aiemmin myös Kokkolan Tiikereissä. Ennen tämän kauden sopimusta Jyriä kyseltiin kovasti takaisiin liigaan, mutta olosuhteet ja ympäristö Lempossa veivät voiton.

Libero on tunnetusti kova Cheek-fani, ja Lempon peleissä musiikkikavalkadi on viime vuosina "hieman" muuttunut Jyrin tultua taloon. Varmaa on, että tulevalla kaudella kaiuttimista pauhaa Cheek, kun Lempo tekee hienon pisteen Jyrin maukkaan puolustuksen jälkeen!

Minun unelmakenttäni -juttusarja jatkuu kesä-heinäkuun taitteessa.


Osa 9: Minun unelmakenttäni  osa 3 - Tommi Roininen 

26.5.2020

Tommi Roininen, Lempo-Volleyn hallituksen jäsen

Minun unelmakenttäni -juttusarjassa legendaariset Lempo-Volleyssa vaikuttavat lentispersoonat kertovat, keitä valitsisivat omaan unelmakentälliseensä elämänsä varrelta.

Osassa 3 kuullaan 347 liigapelin legendaa Tommi Roinista. Tommin kenttä kannattaa todella lukea: se on jotain erilaista – kunnianosoitus lentopallon taustatyölle.

Eri lajeissa on tyypillistä valita All Stars -miehityksiä, jotka koostuvat lajinsa taitavimmista huippu-urheilijoista. Gaaloissa palkitaan ottelun, turnauksen tai kauden arvokkaimpia pelaajia sekä merkityksellisimpiä urheiluhetkiä ja -saavutuksia. Haluan kuitenkin tehdä tässä poikkeuksen. Vaadin, että valokeilaan kerrankin nostetaan niitä ihmisiä, jotka harvoin pääsevät esille, vaikka ovat kiistämättä suurin syy sille, että joukkueella on ylipäätään mahdollisuus pelata sarjaotteluita.

Seuratyön kultakimpaleet ovat varmasti monelle pelaajalle ja katsojalle tuttuja kasvoja. Parhaimmillaan talkoolaiset ovat monen urheiluseuran toiminnassa mukana harrastaen seuratoiminnan vapaaehtoistyötä useampana päivänä viikossa. He saattavat olla paikallisia tai jopa kansallisia ilmiöitä - jopa seuraikoneita pelaamatta ainuttakaan ottelua itse.

Kakkosvalmentaja Pasi “Patse” Palonen, Tampere

Patse on mielipiteitä jakava hahmo, kuten kaikki suuret ja menestyvät ilmiöt. Pitää aina omiensa puolta, on oikeudenmukaisuuden ja lajin arvojen intohimoinen kannattaja. Sen lisäksi, että pastori Palonen usein laukaisee vaikeita tilanteita huumorinsa avulla, hän on ehdottomasti paras kämppäkaveri, koska ostaa ja tarjoaa parhaat salmiakit. Toisaalta hän on lahjattomin koskaan tapaamani henkilö korttipelipöydässä, mutta sehän tietää korttiringin muille pelaajille hyvää. Yksi oman urheilu-urani tärkeimmistä vaikuttajista.

Joukkueenjohtaja Timo “Timppa” Kivi, Tampere

Hengenluoja ja maailman reiluin äijä, mutta ei pidä itsestään juuri mitään numeroa. Näprää joukkueelle treenien jälkeen pieniä sisäisiä kisoja, joihin itsekin osallistuu ja joiden palkinnot motivoivat jokaisen joukkueen jäsenen antamaan kaikkensa. Ei koskaan jätä ketään pulaan ja keksii aina ratkaisun - joskus pari-kolmekin. Tuntee kaikki ihmiset huoltoasemia myöten. Arvokas tyyppi joukkueelle marraskuisessa sunnuntaiyössä bussimatkalla Rovaniemeltä Tampereelle pystyyn hävityn pelin jälkeen. Timppa tilaa joukkueelle aina ruuaksi legendaarista makkarakalasoppaa.

Manageri Juhani “Ukko-Jussi” Vesanen, Tampere/Lempäälä

Edesmennyt Ukko-Jussi edustaa minulle luottamusta. Kyseli kuulumiset lyhyesti ja ytimekkäästi, sanoi suoraan asiansa kiertelemättä ja puristi musculus trapeziuksen yläosaa ihan vain varovasti varmistaakseen, että viesti meni ihan varmasti perille. Tiesi omakohtaisesti, mitä huippu-urheilijalta vaaditaan, mutta osasi arvioida myös mihin joukkue tarvittaessa pystyy. Mentoroi riittävällä vaatimustasolla sekä pelaajia että valmennusta. Iso äijä isolla sydämellä.

Huoltaja Hannu Oksanen, Raision Loimu

Hannu muistaa tarvittaessa vaivatta monen vuosikymmenen ajalta pelaajien pelinumerot, kuka pelaaja juo ottelussa mitäkin juomaa missäkin erässä, kenelle kannattaa viskata hikipyyhe aikalisällä ja minkälainen läpy kullekin pelaajalle heitetään. Takaa sen, että kukin pelaaja pystyy keskittymään täysipainoisesti ottelutapahtumaan ilman häiriöitä. Luo illuusion siitä, että joukkueen lääkintälaukusta ei koskaan käytetä teippiä, kylmäaineita tai mitään muutakaan tykötarvetta kauden aikana.

Tilastoija Jussi Pesonen, Tampere

Tietää kaikki pikanäppäinyhdistelmät kaikkiin ohjelmiin kaikissa versioissa ja ohjelmoinut lisäksi muutamia parannuksia niihin. On tehnyt eräkohtaisen tilaston vastustajasta jo ennen erän päätöstä. Kommentoi sopivassa välissä liberolle pitkän erätauon alussa, että “vähän olis vastaanotoissa toivomisen varaa”. On pelipaikalla tuntia ennen pelaajia ja lähtee kaksi tuntia pelaajien jälkeen, kunhan on saanut korjattua ja tarkennettua tilastokoodin sekä oikaistua jälleen kerran lämmittelyn aikana vääntyneet silmälasien sangat.

Bussikuski Jukka “Pomminpurkaja” Nenonen, Tampere

Jos tunnet jonkun kovan tyypin, niin kerro se tuhannella. Jukkis on äijä. Pitää joukkueen hengissä tien päällä kelillä kuin kelillä. Syö sitten joskus keväällä, kun ehtii ja juo kahvia, jos sitä jostain sattuu vielä neljältä yöllä saamaan. Ei nuku koskaan. Viettää joukkueen kanssa enemmän aikaa iltaisin ja öisin kuin pelaajien tyttöystävät ja vaimot yhteensä. Kykenee arvioimaan paluuajan Pyynikin palloiluhallin pihaan kahden minuutin tarkkuudella jo menomatkalla.

Lääkäri Kyösti “Köse” Latvala, Tampere

Intohimoinen urheilumies, jonka silmistä ja nyrkkiläpyistä välittyi palo lajia, joukkuetta ja ihmistä kohtaan. Harrasti joukkueen lääkäröintiä menestyksekkäästi varmasti jo pitkään ennen allekirjoittaneen syntymää. Piti huolen siitä, että jos pelaaja on luvallisin keinoin saatavissa pelikuntoon, tämä myös kentällä nähdään. Hippokrateskin olisi ylpeä. Aina, kun Köse istui vaihtopenkillä, sateli lähes jokaisen pallon jälkeen ylitsevuotavaisia kannustuksia.

Kuuluttaja Valtteri Arra, Loimaa

Tunnen Valtterin ainoastaan vierailijajoukkueen näkökulmasta ja arvostan paljon hänen kykyään tuoda kuuluttamisella ottelutapahtumaan lisäarvoa. Alustaa takuuvarmasti ottelutapahtuman, jossa katsojilla, joukkueilla ja toimitsijoilla on hyvä meininki alusta loppuun. Pitää tunnelman katossa ja hehkuttaa kotijoukkueen suorituksia ansiokkaasti, mutta kunnioittaa myös vastustajaa ja tuomareita. Sanoittaa ottelun tapahtumia asiallisesti, mutta värikkäästi pilke silmäkulmassa ja valtaisasti omiaan piiskaten.

Kirjuri Pirjo Oksanen, Raisio

Pirjo toimi kirjurina aina. Kaikissa peleissä ja varmasti useammassakin sarjassa. Aina hyvällä tuulella käsi pystyssä riippumatta missä joukkueessa tuttuja sattuu pelaamaan. Sitoutuminen lajiin, kauteen ja toimintaan on ääretön. Kukaan ei tule ajatelleeksi, mitä tapahtuisi, jos hän kieltäytyisi tulemasta otteluun, koska Pirjo ja ottelupöytäkirja ovat varmaankin olleet yhdessä alkuräjähdyksestä lähtien.

Seuraäiti Maiju Kivi, Tampere

“Nyt pojat syömään”, “Mitäs kotiin kuuluu?”, “Otatko loput mukaan?”, “Tuleeko perhe peliin illalla?”, … Maiju käytännössä asui hallilla ja piti huolen siitä, että pojilla oli tuki ja turva joka käänteessä. Pelipäivän aamuharjoitusten jälkeinen ruokailu, pelitapahtumassa kioskin pyörittäminen tai minkä tahansa muun käytännön asian organisointi vei varmasti satoja tunteja aikaa. Ulkomaalaisvahvistukset sopeutuivat varaäidin huolenpidon ansiosta nopeammin Suomeen, mikä tietenkin heijastui joukkueen yhtenäisyyteen. Ex-iskulaiset vahvistukset tulevat varmasti edelleen ennen ja jälkeen pelin halaamaan Maijua huutaen “Moi, äiti!”.

Lyömäsoitintaiteilija Joni Gestranius, Tampere/Kangasala

Ennen pelitapahtumaa ja sen jälkeen käytännössä koko kotijoukkue morjestelee tutulle partasuulle vaimoineen katsomon tietyissä penkeissä. Jylinä alkaa puoli tuntia ennen ottelun alkua ja loppui puoli tuntia ottelun päättymisen jälkeen. Joskus taiteilija yllätti joukkueen ja ajeli Pielavedelle asti kannustamaan, kun paikkakunta kuulemma sattui olemaan matkan varrella. Toi tunnetta ja tunteellisuutta otteluun.

Fanipäällikkö Sauli “Pappa” Vainiomäki, Sastamala

Mies, jota ei tarvinnut esitellä kenellekään. Pappaa tunnetumpaa paikallisvaikuttajaa saa hakea, enkä tiedä toista vastaavaa hahmoa, josta olisi liikkeellä yhtä paljon tarinoita tai yhtä monia lainattuja letkautuksia. Tervehti kaikkia ja kyseli kuulumisia ottelutapahtuman ulkopuolella. Oman kylän ja joukkueen tunnettavuuden edistäjä ja keulakuva.

Lipunmyyjä Merja Pajunen, Tampere

Merja edustaa yhtä heistä, jotka kotiotteluillasta toiseen saapuvat paikalle, lupaavat lähteä seuraavaankin peliin, play offeihin ja koko tulevaksi kaudeksi talkoilemaan, vaikka oikeastaan heille se tarkoittaa sitä, että pitää perua tukku sovittuja menoja. He saapuvat hyvissä ajoin paikalle, hymyilevät ja myyvät lipun, kausikorttiin, makkaran, kaulahuivin tai muun fanituotteen toisensa perään. Kuinka paljon ottelutapahtumassa onkaan heitä, jotka tekevät “näkymätöntä” työtä brändin eteen!

Tiedotushahmo Pertti “Pertsa” Flink, Tampere

Vastasi ja vastaa edelleen lähinnä kaikista brändiin liittyvästä julkaisuista sekä osasta offset-materiaalia: ottelumainoksista, pääsylipuista, kausikorteista, laitamainoksista ja muista banderolleista sekä näiden lisäksi kuvaamisesta joko yksin tai parhaassa tapauksessa pienen tiimin kanssa. Järjestelmäkamera aina mukana sekä tuttu soul brother handshake ennen ja jälkeen pelin. Pyyteetön työmyyrä, joka tuntipalkalla tuota hommaa joukkueelle tehdessään olisi jo multimiljonääri.

Järjestyksenvalvoja Reijo Salonen, Tampere

Valtavan vaikutuksen minuun teki järjestyksenvalvojamme Reijo, joka nyttemmin on jo valitettavasti edesmennyt. Oli nuoruudessaan kova urheilija monellakin saralla, kuten nyrkkeilyssä ja pesäpallossa. Pestautui laivalle töihin ja lähti kiertämään maailmaa. Mistäkö tiedän nämä? Erään pelin jälkeen, kun jälleen kerran juttelimme katsomossa, Reijo tuli maininneeksi, että “on sitä joskus tullut itsekin vähän urheiltua ja maailmalla pyörittyä, mutta ne kannattaa mieluummin lukea yhdestä kirjasta”. Teos oli käsittääkseni syntynyt hänen kertoiltuaan muistoja elämänsä varrelta vaimolleen, joka oli asiat kirjannut tarkkaan ylös. Pyysin tietenkin kirjaa lainaksi ja sain sen heti seuraavassa pelissä itselleni luettavaksi. Aito ja lämmin mies, joka piti järjestyksen yllä jo pelkästään ilmestymällä paikalle.

Pelaajat. Älkää koskaan pitäkö itsestään selvänä sitä, että saatte pelata rakastamaanne lajia huipputasolla. Ilman talkoolaisten rivejä ei Suomessa nähtäisi lainkaan huippu-urheilua. Ottakaa heidät huomioon. Antakaa heille aikaa hävitynkin pelin jälkeen, sillä aivan kuten tekin - he tekevät tätä rakkaudesta lajiin. He ovat usein täysin pyyteettömästi valmiit uhraamaan illan toisensa jälkeen oman kylän ylpeydelle ja haluavat olla mukana mahdollistamassa menestystarinaa. Teidän menestystarinaanne.

Tommi on Lempäälän Jyryn kasvatti, joka on ponnistanut aina maajoukkuepaitaan asti. Suomi-paitaa Tommi on pitänyt 11 ottelussa. Tommin joukkuekirjassa on muun muassa sellaisia legendaarisia joukkueita kuin Pirkkalan Viri, TKT, Virtain Veikot ja Kuortane. Pääsarjaa Tommi on pelannut Tampereella Isku-Volleyssa ja Rantaperkiön Iskussa ja Raisiossa Loimussa. Pelaajaurallaan Tommi voitti yhden SM-kullan, kaksi pronssia ja yhden Suomen cupin mestaruuden.

Kuten yllä olevasta tekstistä huomaa, Tommi on saanut paljon liigapaikkakunniltaan – ja varmasti antanut paljon myös heille. Aina tsemppaava ja iloinen joukkueen sytyttäjä – Tommi oli kaikkien suosikkipelaaja.

Liberon ja yleispelaajan tontilla tutuksi tullut Tomppa siirtyi liigasta 1-sarjaan TKT:n paitaan, ja paluu Lempäälään tapahtui kaudeksi 2014-2015. Silloin Lempäälän Kisa nousi 1-sarjaan, ja Tommi lähti uuden nousun keulakuvaksi.

Huippu-urheilija on huippu-urheilija vielä liigavuosien jälkeenkin. Kysykää vaikka Vesasen Anssilta. Niinpä Tommilla veti vielä veri takaisin liigaan ja rakkaaseen Iskuun. Tommi teki näyttävän come backin liigan liberoeliittiin kausilla 2016-2017 ja 2017-2018. Sitä ennen hän ehti johtaa Kisan 1-sarjan finaaleihin ja liigakarsintoihin 2015-16. Kaudella 2018-2019 Tommi ei virallisia pelejä pelannut. Tällä kaudella hän vastasi apukutsuun ja puki Lempo-Volleyn pelipaidan päälle yhdessä 1-sarjapelissä. Harvan seuran edustusjoukkueessa pelaa oma hallituksen jäsen! Niinpä Tommilla on nyt vyöllä kaikki lempääläiset lentisseurat uransa varrella. Kesällä miehen näkee takuuvarmasti Hääkiven beach volley -kentillä.

Seuraava Minun unelmakenttäni -juttu julkaistaan kesäkuun alkupäivinä


Osa 9: Minun unelmakenttäni  osa 2 - Reppu Härikkä 

21.5.2020

Reppu Härikkä, Lempo-Volleyn B-poikien päävalmentaja

Minun unelmakenttäni -juttusarjassa legendaariset Lempo-Volleyssa vaikuttavat lentispersoonat kertovat, keitä valitsisivat omaan unelmakentälliseensä elämänsä varrelta.

Osassa 2 äänessä Reijo "Reppu" Härikkä. 

Koska vain yhden seitsikon valinta oli liian haastavaa, niin helpotin omaa urakkaani vaihtopenkillä. Eli listalla on hieman enemmän pelaajia.

Passareiksi Pekka Louhekallio ja Jukka Leppänen. Molemmilla on omat hyvät avut laadukkaaseen passipeliin ja vasenkätisinä lisäksi lyönti toisesta on vaarallinen uhka molemmilla.

Keskitorjujaosastolle nousevat Teemu Rantanen, Ossi Vesanen ja Markus Kaurto. Eri ikäpolvia mutta kovia tekijöitä jokainen. Teemu on porukasta lyhin mutta jo aikoinaan Kanavan koululla lukiolla merkkautti liitujäljen 352 sentin korkeuteen eli pomppua löytyy. Ossia ja Markusta yhdistää pelaajan oma halu saada itsestä kaikki irti, kun oikein tosissaan treenataan. Ja tulokset ovat molemmilla komeat uran puolesta.

Yleispelaajiksi kolmikko Matti Ollikainen, Tommi Roininen ja Esa Kahilainen. Tässä triossa vastaanotto on aina passarilla eikä puolapuilla. Silti pojat ovat kaikki erityylisiä pelaajia.

Hakkuriksi Anssi Vesanen, joka pelipaikan muutoksen myötä on saanut motivaationsa huippuun, ja sen huomaa sokeakin.

Liberoiden paikalle Timo Leppänen ja Joni Siermala nuoremmasta polvesta. Jos yleispelaajaosastolta joku pallo lipsahtaisikin, niin tämä kaksikko kyllä hoitelisi.

Reijo ”Reppu” Härikän tuntee lempääläisessä juniorilentopallossa käytännössä jokainen. Valmentajalegenda on vuosien varrella koutsannut niin montaa ikäluokkaa kohti aikuisuutta, että tuskin mies itsekään on pysynyt laskuissa. Unelmakentästä voi huomata, että aika kovia nimiä on ollut aikanaan Repun koutsauksessa.

Lempäälän Jyryn kasvatti ja monivuotinen luottoaktiivi seuratoiminnassa on pelipaikaltaan passari. Pelaajana Reppu edusti Jyryn edustusta jopa 1-sarjassa Jyryn huippuvuosina. Myös valmentajana Reppu on johdattanut Jyryn edustusta. Pehmeistä sormistaan tunnettu passari ottaa nykyäänkin aktiivisesti osaa treeneissä pallon kanssa, ja näyttää itse, kuinka homma toimii.

Junioripuolella Repun koulun on käynyt useita liigapelaajia. Miehen jämäkkä ja samalla rennonletkeä ote valmennuksesta on jäänyt monen pelaajan mieleen. Repun legendaarisuuteen liittyy myös äänekkäät ja ytimekkäät neuvot kentän laidalta, niin valmentajan kuin katsojanakin.

Kun Jyryn ja Kisan lentopallotoiminta yhdistyi Lempo-Volleyksi, lähti Reppu rooliin, jossa on parhaimmillaan: koutsaamassa vanhempia junnuja kohti aikuisten sarjoja. Reppu otti vastuulleen B-poikien päävalmentamisen, ja viime kauden joukkueesta useampi poika oli jo 2-sarjassa mukana. Tulevalla kaudella Reppu jatkaa B-pojissa uuden ikäluokan kasvattamista.

Seuraava Minun unelmakenttä juttu julkaistaan 26.5.

Osa 9: Minun unelmakenttäni  osa 1 - Anni Mäkinen 

15.5.2020

Anni Mäkinen, Lempo-Volleyn miesten 4-joukkueen ja naisten biitsiryhmän yhteyshenkilö

Lempo-Volley aloittaa uuden Minun unelmakenttäni -juttusarjan korona-ajan tylsyyden poistamiseksi ja ihmisten iloksi. Sarjaa tullaan julkaisemaan kevään ja kesän aikana Lempo-Volleyn kotisivuilla ja somessa.

Juttusarjassa legendaariset Lempo-Volleyssa vaikuttavat lentispersoonat kertovat, keitä valitsisivat omaan unelmakentälliseensä elämänsä varrelta.

Osassa 1 ääneen pääsee Anni Mäkinen. Esitellään Annin valinnat sekä käydään läpi Annin omaa lentisuraa.

Passariksi valitsen Jenni Hiltusen (os. Petäjäjärvi). Jenni oli periksiantamaton taistelija lentiskentillä ja tsemppari niin treeneissä kuin peleissäkin. (OrPo 2008-2013).

Yleispelaajiksi otan kentälliseeni Jonna Savolan (os. Väätäinen) (OrPo 2008-2009) ja Tess Rogersin (OrPo 2009-2010). Jonna oli monipuolinen taituri, huonekaverina aivan ykkönen, kuuluisi myös biitsin unelmakenttääni. Tess puolestaan oli armoton ratkaisija ja vastuunkantaja.

Keskitorjujien paikalle nappaan Elina Heiskasen (os. Nousiainen) (Pieksämäki Volley 2006-2007) ja Eeva Puukan (OrPo 2009-2014). Elina esitti tasaista tekemistä päivästä toiseen suurella sydämellä, ja hän hallitsee myös takakentän. Todellinen luottopelaaja. Eeva oli loistava torjuntaekspertti, joukkuepelaaja, joka omalla esimerkillään näyttää mallia. Tuuletukset tulivat aina sydämestä! 

Liberoksi valitsen Sanna Häkkisen (Mesto 2015, Pieksämäki 2006-2007, OrPo 2011-2012 ja 2018). Sanna on takuuvarma takakentän luuttuamisessa ja paranee vain! Tärkeä joukkuefiiliksen luoja. Samoja seuroja on kierretty, kuten listasta näkyy. 

Hakkurin valinta? Sen verran olen itsekäs, että haluan itse päästä näiden loistotyyppien kanssa samaan kentälliseen!

Valmentajan valinta oli vaikea valinta. Monta hyvää valmentajaa on peliuran ajalle mahtunut, mutta haluan antaa tunnustusta Esko Syväselle, meidän tanssivalle pallopojalle OrPon ajoilta (2008-2014). Jäänyt vähemmälle huomiolle. Joukkueen isähahmo, joka yhdisti joukkuetta omalla esimerkillään, asenteellaan ja hyväntuulisuudellaan. Treenien alussa läpyt ja kyllä taas jaksoi painaa. Välillä oli enemmän taustalla ja välillä kakkoskoutsina. Viiltävät pelianalyysit ja verenseisauttavat tilastot. Todella rakkaudesta lajiin.

Anni on lempääläisen naislentopallon legendoja. Pelejä pääsarjassa on varsin hulppeat 276. Anni on Lempäälän Kisan kasvatti. 

Etenkin Orivedellä Anni muistetaan hyvin. Tampereen pohjoispuoleisessa lentopallopitäjässä Anni pelasi ison osan liigaurastaan ja pääsi olemaan osa useampaa menestysjoukkuetta. Virallisia maaotteluita Annin vyöllä ei ole, mutta uransa huippuvuosina Anni oli myös maajoukkueringissä ja -leireillä. 

Pelipaikaltaan Anni oli hakkuri. Anni valittiin muun muassa kahdesti kuukauden Mestaruusliigan tähistöön urallaan. Liigaa hän pelasi kymmenellä kaudella, ja SM-mitaleita palkintokaapissa on viisi (hopeaa 2009, 2011 ja 2014, pronssia 2010 ja 2013). Suomen cupissa Anni saavutti hopeaa 2010 ja 2012.

OrPon (2009-2014 ja 2018) lisäksi seuroina on ollut Mesto liigassa (2004-2005) ja 1-sarjassa ja Pieksamäki Volley (2006-2008). Viime vuodet Anni on vaikuttanut edelleen lentopallon parissa, tosin miesten puolella. Kun liigakentät saivat jäädä, siirtyi Anni LeKin ja sittemmin Lempon miesten Kuntosarja-joukkueisiin pelaamaan. Siellä Anni on useana vuonna ollut aktiivinen yhteyshenkilö ja kapteeni. Yhä miesten verkolla moni yllättyy, kun Anni alkaa moukaroida palloa lattiaan ja takakentällä puolustaa mahdottomiakin palloja. 

Anni teki kuitenkin vielä comabackin Mestaruusliigaan tammikuussa 2018. OrPo tarvitsi apuja ja Anni vastasi kutsuun ja pelasi loppukaudella OrPon paidassa. Varmasti historiallinen seurasiirto: Tampereen Kuntosarjasta LeKin 3-joukkueesta naisten Mestaruusliigaan!

Myös beach volleyn puolella Anni on tunnettu tekijä Suomessa ja hän pelasi SM-tasolla useana vuotena. Lempäälässä Anni on Hääkiven beach-kenttien vakiokasvo niin miesten kuin naisten peleissä. Kun Lempäälässä viime kesänä saatiin naisille oma biitsivuoro upeasti käyntiin, on Anni ollut iso osa buumin kasvussa!

MINUN UNELMAKENTTÄNI OSA 2. JULKAISTAAN ENSI VIIKOLLA.

Osa 8: Koronavirus laittaa stopin lentissarjoille 

18.3.2020

Antti Raunio, Lempo-Volleyn tiedottaja ja 1-sarjajoukkueen joukkueenjohtaja

670 artikkelia, uutista, ennakkoa ja raporttia. Tässä vain nettisivut, lisäksi sadat somepäivitykset ja muut. Kauden alusta eli käytännössä uuden seuran julkaisusta 11.5. alkaen viime viikkoon asti. Merkkimäärä varmaan miljoonassa. Karrikoidusti se miljoona tuntia tehtyä seuratyötä Lempo-Volleyn, sen mies- ja muiden joukkueiden puolesta.

Miksi? Jotta kaikki voi päättyä ennen kuin loppuhuipennus voi edes alkaa.

Yritän hieman kuvailla sitä kaksiteräistä miekkaa, jonka koronavirustilanne varmasti monella urheiluseuratoimijalle on aiheuttanut.

Olo on surullinen. Kaikkien aikojen kausi miesten 1-sarjassa, jossa olin todella vahvasti mukana. Saumat olisi ollut mihin vain. Itselläni oli unelma, että useamman vuoden jälkeen pääsisi haastamaan liigajoukkueita karsinnoissa. Sen eteen tehtiin töitä. 

Tunnen sen tuttujen ja tuntemattomien seura-aktiivien tuskan, kun tilaisuus saavutta jotain unohtumatonta jää piippuun. Monella oli samanlainen tilanne kuin meillä, varmasti vieläkin mehukkaampi.

Lisäksi junioreilla useassa ikäluokassa oli mahdollisuus hienoihin loppukausiin. B- ja C-junioreissa usea joukkue olisi voinut edetä SM-finaaleihin. Tein soitto- ja viestikierroksen muutamalle joukkueenjohtajalle ja valmentajalle.

Esiin nousi muutama asia: vanhemmat junnut ottivat tilanteen melko raskaasti, kun pelit päättyivät seinään. Pahimmillaan C-tyttöjen piti matkata Pieksamäellä lauantaina, kun torstaina tuli tieto matkan peruuntumisesta. D-pojat olivat matkalla C-poikien sarjassa Liperiin asti: pitkää pelimatkaa odotettiin isolla innolla. B-tytöissä oli huikea menestyssauma, ja käytännössä viimeinen sellainen junnusarjoissa, sillä A-tytöissä tilanne muuttuu selvästi. 

Nuoremmille junnuille pelien päättyminen ei ehkä aivan yhtä iso asia ole, mutta esiin nousee se, kuinka saadaan liikuttua ja harjoiteltua aikana, jolloin ei ole joukkuetoimintaa ja kunnan liikuntatilat kiinni. Myös Power Cupin tilanne ja sitä kautta Lentopalloliiton taloustilanne nousi puheissa esiin.

Samalla olo itselläni on hämmentynyt. Hämmennys on sekoitus surua ja realismia. Realismi on omassa ajattelussa tullut surun ohella vahvasti läpi. Realismilla tarkoitan sitä, että päätös oli pakko tehdä. Koska kyse on jostain paljon isommasta kuin muutamasta lentopallopelistä. Tajuaa, että asialle itse ei voi mitään. Ei mitään. Se vetää nöyräksi asian edessä. Kun lukee uutisia ja sulkuja isoista ammattilaissarjoista, voi todeta, että lentopallosarjat Suomessa ovat pientä leikkiä. Se tuo hämmennyksen mutta helpotuksen. Näin piti toimia. 

Myös junnujoukkueiden kanssa puhuessa sama nousi esiin: nyt täytyy rauhassa seurata tilannetta, keskittyä oman perheen ja yhteisöön tilanteeseen ja tarkastella lentopalloa taas, kun on sen aika. Tilanne ymmärretään täysin.

Toivoin viime viikolla, kun samantyylisen tekstin julkaisin Facebookissa, että urheilumaailma olisi näyttämässä esimerkkiä, koska eihän urheilu ole lopulta mitään isompaa, vaan pieni osa kokonaisuutta. Onnekseni se on toteutunut hyvin, ja lähes jo koko urheilumaailma on kiinni.

Ja aina on seuraava kausi. Silloin taas voi käydä unelmat toteen.

PS. Muutama hyvä kirjoitus urheilun ja urheiluseurojen tilanteesta ja koronasta loppuun linkeiksi.

Olympiakomitea: Seuratoiminta ja koronavirus (17.3.)

Ilta-Sanomat: Urheilun koronapommi tikittää Suomen haavoittuvassa junioriurheilussa – laskun maksaminen kestää vuosikymmeniä (17.3.)

Ilta-Sanomat: Urheilu on ollut mallioppilas koronaviruksen torjunnassa – muutamaa mätää omenaa lukuun ottamatta (16.3.)

Ilta-Sanomat: Olympialaisista uhkaa tulla viruslinko ja ruumiiden tuottaja – kisat on siirrettävä! (17.3.)


Osa 7: Rahastonhoitajan terveiset

5.2.2020

Päivi Jokinen, Lempo-Volleyn rahastonhoitaja ja hallituksen jäsen

Urheiluseurassa on erilaisia rooleja: puheenjohtaja, valmentaja, pelaaja, huoltaja, kahvinmyyjä… Yksi tärkeimmistä on rahastonhoitaja. Lempo-Volleylla on seuran rahastonhoitajan lisäksi jokaisella joukkueella oma rahastonhoitajansa. He tekevät todella tärkeää työtä, jotta harrastaminen on mahdollista ja joukkueen tai seuran varat riittävät ja ne käytetään oikein.

Otetaan selvää, mitä kaikkea rahastonhoitajan tehtäviin kuuluu.

Seuran perustamisen alkuvaiheissa päädyttiin taloushallinnossa käyttämään Netvisor-ohjelmistoa. Seuralla avattiin yksi yhteinen pankkitili, jota hallinnoidaan tuon ohjelmiston avulla. 

Netvisorissa jokaiselle joukkueelle on luotu oma kustannuspaikka ja joukkueiden varoja hallinnoidaan näiden kustannuspaikkojen avulla. Jokaisella joukkueella on oma rahastonhoitaja ja oma talous. Järjestelmän käyttöönottovaiheessa työtä oli paljon. Piti luoda yhtenäiset käytänteet seuralle rahastoinhoitajien tehtävien tueksi ja ohjeistukset ohjelmiston käyttöön, käydä itse kouluttautumassa ohjelmiston käyttäjäksi ja kouluttaa joukkueiden rahastonhoitajia.

Joitain käytänteitä on muutettu tai täsmennetty matkan varrella, kun käytäntö on meitä opettanut. Tarpeen mukaan voidaan edelleen käytäntöjä muuttaa.

Halpa tämä ohjelmisto ei ole, mutta sen avulla seuran rahaliikenne on läpinäkyvää ja kirjanpito pysyy koko ajan ajantasalla. Kaikki kirjanpidon materiaali on sähköisessä muodossa, ja voimme lähettää ja vastaanottaa sähköisiä laskuja. Sähköisyys oli yksi hallituksen kestävämmän tulevaisuuden periaatteista, että paperia kuluisi mahdollisimman vähän seuran hallinnossa.

Jokainen rahastonhoitaja pystyy näkemään koko seuran tilanteen tai yksittäisen joukkueen tilanteen, ja kaikista tapahtumista jää merkki järjestelmään. Toisen joukkueen rahoja ei siis pysty käyttämään niin, etteikö tiedettäisi kuka näin tekee. Joukkueiden rahat ovat siis hyvässä turvassa.

Kauden edetessä, Netvisorin tullessa tutuksi ja käytänteiden selkiydyttyä ovat rahastonhoitajan tehtävät koko ajan vähentyneet ja rutiinien kautta helpottuneet.

Sähköiset laskut ohjaan oikealle rahastonhoitajalle tarkistettavaksi ja hyväksyttäväksi. Pääsääntöisesti nämä ovat yksinkertaisia juttuja, lasku on jollekin tietylle joukkueelle osoitettu. Kunnalta tulevat salimaksut sen sijaan työllistävät vähän enemmän.

Esimerkiksi kun koko seuran koko syksyn salimaksut tulivat yhtenä laskuna, laskurivejä oli 122 kappaletta. Jokainen rivi piti osoittaa oikealle joukkueelle, ja joukkueiden rahastonhoitajat tarkistivat laskun omalta osaltaan. Onneksi kuntaan on hyvin ilmoitettu, mikäli salivuoroja on peruttu tai niitä käyttää toinen joukkue. Se, että lasku saadaan kunnalta sähköisenä, helpottaa tuota tarkistamista ja laskurivien kohdistamista oikealle joukkueelle. Luultavasti se helpottaa myös kunnan laskutusta, kun kaikki Lempo-Volleyn salimaksut saa laittaa samaan laskuun ja osoitteeseen. Toimii paremmin kuin entiset paperilaskut lukuisiin osoitteisiin.

Joukkueet hoitavat itsenäisesti omat varojen keräämiset ja laskunsa. Juniorijoukkueilla on muutamia yhteistyökumppaneita ikäluokasta riippuen ja miesten edustusjoukkueilla jo selvästi enemmän.

Kirjanpitäjän kanssa on yhteydenpitoa lähes viikoittain, mutta kun joukkueiden rahastonhoitajat informoivat kirjanpitäjää omista tapahtumistaan, ei sieltäkään suunnasta juuri tule kyselyjä.

Lempo-Volleyn seura-aktiivi Tiina Kaikkonen tekee kuukausittain ison työn, kun hän hoitaa tuomareiden palkanmaksun sekä hoitaa verot ja tulorekisteri-ilmoitukset. Esimerkiksi tammikuussa maksettiin palkkioita 13 eri tuomareille. Kotipelin tai -turnauksen jälkeen joukkueenjohtaja tai joku muu joukkueen vastuuhenkilö lähettää sähköpostilla kuvan tuomarin antamasta laskusta ja verokortista (ellei se meillä jo ole). Joukkueiden ei tarvitse tehdä muuta.

Toisinaan mietin, mihin saappaisiin sitä onkaan tullut hypättyä, mutta tämä Netvisorin käyttö helpottaa tuota tuskaa. Seuran tilikausi mukailee sarjakautta ja päättyy kesäkuun lopussa. Tilinpäätöstä tehdessä sitten nähdään, miten hyvin valittu järjestelmä palvelee ja helpottaa meitä myös siinä aiheessa.

Osa 6: Ensimmäinen pelikausi käynnissä uudessa hienossa seurassa

30.12.2019

Harri Montonen, Lempo-Volleyn puheenjohtaja

Tähän alkuun heti, hienosti on mennyt. Olen kauden edetessä entistä vakuuttuneempi, että tämä lempääläläisten lentopalloseurojen yhdistäminen olisi pitänyt tehdä jo aikoja sitten. Kaikki lempääläläiset lentopallotoimijat toimivat nyt yhden seuran eteen yhdessä, yhteen hiileen puhaltaen. En keksi ainuttakaan asiaa, miksi olisi kannattanut jatkaa edelleen kahdella seuralla. Lempäälän kunnanjohtaja Heidi Rämökin sanoi ”kyllä” yhdessä tekemiselle ja yhteistyölle, puheessaan seuran avausottelussa kauden alussa. Olen suorastaan nauttinut katsella pelejä, turnauksia ja harjoituksia, kun kaikki seuran aikuispelaajat, sekä poika- ja tyttöjuniorit pelaavat samanlaisessa yhtenäisessä peliasussa ja yhden seuran väreissä, iloisella ilmeellä.

Paljon tehtiin töitä kulisseissa, että uuden seuran ensimmäinen pelikausi saatiin käynnistymään kaikkien joukkueiden osalta. Joukkueita on muuten yhteensä peräti 32. On siinä paljon pelaajia ja taustajoukkoja liikuteltavana. 

Haluankin tässä kiittää kaikkia seuratoimijoita, jotka vapaaehtoistyöllään tekevät tämän kaiken mahdolliseksi. Ilman teitä homma ei olisi mahdollista ollenkaan. Seuran tiedottaja Antti Raunio on laittanut sosiaalisen median suorastaan soimaan, laadukasta juttua tulee solkenaan ja Lempo-Volley seurana tunnetaan ympäri Suomen jo nyt, alle vuoden ikäisenä. Luet juuri seuran historian ensimmäistä kausijulkaisua, joka on erittäin pitkälti myös Antin käsialaa. Edustusjoukkueen manageri Juha Raunio, muut taustajoukot ja koko edustuksen valmennustiimi päävalmentaja Esa Kunnarin johdolla ovat tehneet hienoa työtä ja Lempo-Volley johtaakin miesten 1-sarjaa tällä hetkellä. Millaisen huipennuksen tämä edustusjoukkueen kausi saa sitten keväällä? Se jää nähtäväksi ja tätä odotetaan koko Lempäälän kunnassa mielenkiinnolla.

Vaikka seurojen yhdistymisprojektin aikana valmisteltiin huolellisesti uudelle seuralle toimintamallit, toiminnan vuosikellot ja juniorivalmennuslinjaukset, niin silti uuden seuran toiminta on ollut meille kaikille uuden opettelua ja eteen on tullut joitakin tilanteita, joihin ei ole aikaisempaa linjausta tai toimintatapaa. Näistä kaikista olemme selviytyneet yhdessä hienosti ja seurojen yhdistymisestä johtuvia ongelmia ei ole ollut. Kerron kuitenkin tässä nyt avoimesti, että osa juniorijoukkueista joutui kärsimään peliasustetoimittajan hitaudesta kauden alussa, mutta haluan tulkita tilanteen niin, että tämä harmittava tapaus olisi voinut käydä myös vanhemmalle lentopalloseuralle.

Haluan tässä myös kertoa, että seuraavat kaksi keskisuurta ponnistusta seuralta ovat junioreiden talvilomaleirin järjestelytyöt, sekä tehdä järjestelytyöt perinteiseen kesän Power Cup-turnausmatkaan. Tämä uutuus eli talvilomaleiri junioreille tuli mahdolliseksi naapuri Akaa-Volleyn liigajoukkueen ja Pirkanmaan Osuuskaupan yhteistyön avulla.

Lentopallon kenttäväen havaintona kerrottakoon, että lentopalloliiton tilanne vaikuttaa huolestuttavalta. Sivusta seuranneena: on pidetty YT-neuvotteluja, säästöjä joudutaan hakemaan leikkaamalla kuluja, nyt viimeisimpänä perinteisen Kiila-lehden lopettaminen. Liiton uuteen strategiaan on nostettu hieman huolestuttavasti uutuutena lumilentopallo. Lentopalloliiton päättäville paikoille ei löydy uusia uudistushenkisiä tekijöitä ja vanhat päättäjät valitaan pitkälti uudelleen. Tämä kaikki johtaa väistämättä ajatukseen, että lentopalloseurojen pitää ottaa jatkossa entistä isompaa roolia lentopallolajin kehittämisessä Suomessa. Lentopalloakatemiat pyörivät entistä enemmän tulevaisuudessa seurojen organisoimana, eikä niinkään lentopalloliiton hoteissa.

Ja palataan vielä Lempo-Volleyn asioihin, eli nyt kun seurat on saatu yhdistettyä ja perustoiminta ja arki pyörii seurassa hyvin, niin alamme keskittyä enemmän toiminnan jatkokehityspuoleen. Lempo-Volleyn hallitus tulee tekemään kevään ajan valmistelutöitä liittyen seuran toiminnan kehittämiseen, jolle haetaan valtuudet seuran kevätkokouksessa toimintasuunnitelman muodossa.

Ja lopuksi haluan toivottaa lentopalloväelle oikein rauhallista joulua ja oikein hyvää tulevaa lentopallovuotta 2020.


Blogikirjoitus julkaistu myös Lempo-Volleyn kausijulkaisussa 2019 Puheenkohtajan palsta -kirjoituksena. Voit lukea kausijulkaisun täältä:

Osa 5: D-pojat katsovat tulevaisuuteen

1.10.2019

Jonna Korkola, D-poikien joukkueenjohtaja

Ollaan hiljaa ja kuunnellaan – keskitytään siihen mitä valmentaja opettaa ison kentän pussipuolustuksesta.

Tämä mielikuva kertoo paljon D-poikien 12 pelaajan joukkueesta ja heidän valmentajastaan, Pasi Korkolasta. Taitoja ja oppeja rakennetaan pitkäjänteisesti ja katse pidetään tulevaisuudessa.

Kaudella 2019-20 Lempo-Volleyn D-pojat pelaavat aluemestaruussarjaa kahdella joukkueella: Lempo-Volley Sininen ja Musta. Päävalmentaja Korkolalla on valmennustiimissä apunaan Verjo Tüür sekä Jouni Huttunen. Pelaajarosterit vaihtelevat turnauksittain sääntöjen sallimissa puitteissa ja kauden aloittavaan tasonmittausturnaukseen lähdettiin tasapäisillä joukkueilla. D-poikien AM-sarjaan on ilmoittautunut yhteensä 28 joukkuetta, jotka ottavat mittaa toisistaan yhdeksässä turnauksessa kauden aikana. Lounais-Suomen alueella pelataan D-pojissa vain AM-sarjaa joukkueiden vähyyden takia; tyttöjen AM-sarjasta poiketen poikien pelit pelataan neljällä kenttäpelaajalla, minikentällä.

Ja tästä päästäänkin siihen, kuinka valmentaja pitää katseen tulevaisuudessa – D-pojat eivät vielä ikäluokkansa turnauksissa pelaa kuudella kenttäpelaajalla, mutta taitoja on jo alettu opettelemaan syksyn treeneissä, koska suurin osa joukkueen pelaajista vanhenee ensi kaudella C-ikäisiin. Korkola sijoittaa pelaajia yksi kerrallaan isolle kentälle ja kertoo samalla mitä kullakin paikalla pelaavan pelaajan tulee huomioida puolustustilanteessa. Pojat kuuntelevat tarkkaan ja imevät itseensä oppia silmin nähden innokkaina – kuudella pelaajalla pelaaminen tuo aivan uutta näkökulmaa lentopalloon. Kun pallo otetaan harjoitteeseen mukaan ja teoria viedään käytäntöön, treeniaika kuluu kuin siivillä.

Uusi kausi uuden seuran alla aloitetaan vanhalla porukalla – pelaajat, valmentajat, jojo ja perheet ovat tuttuja edellisiltä vuosilta. Ainoa asia, joka tuntuu muuttuneen kesän aikana, on se, että pelaajat ovat kasvaneet pituutta. Joukkue koostuu kahdeksasta 2007 vuonna syntyneestä, kolmesta 2008 ja yhdestä 2009 vuonna syntyneestä pelaajasta. Vaikka pelaajat ovat suhteellisen rauhallinen porukka treeneissä, ei heiltä kuitenkaan puutu voitontahtoa – peleissä puhalletaan yhteen hiileen ja tsempataan kaveria – ja se on ehdottomasti tämän porukan vahvuus.

D-poikien treenejä ja pelaamista on riemastuttavaa seurata. Jopa niin, että joukkueenjohtajana en malttaisi olla treeneistä pois kuin vain äärimmäisessä hädässä ja siksi olenkin tuttu näky kentän laidalla palloja keräilemässä.

Osa 4: Kapteenin terveiset lempääläiselle lentisyleisölle

14.9.2019

Jyri Niemi, Lempo-Volleyn edustusjoukkueen kapteeni

Valmistautuminen kauteen on lähtenyt käyntiin sähäkästi. Hakkarissa on tehty kovasti töitä ja alkukauden harjoituspelejäkin on pelattu, ja porukka alkaa olemaan kovassa tikissä. 

Lempon joukkue on tällä kaudella todella vahva valmennusjohdosta ja staffista lähtien. Odotan joukkueelta hyvätasoista ja taistelevaa lentopalloa kovatasoisessa 1-sarjassa. 

Yritän sytyttää joukkuetta ja yleisöä tuomalla kentälle positiivista energiaa ja periksiantamattomuutta – eli niin sanotusti kypärä päähän ja kaivuuhommiin. Jospa parin puolustuspallon haussa pääsisi moikkaamaan yleisöäkin lähietäisyydeltä. 


Kapteenistoon pääsy oli todella iloinen yllätys ja sillä on itselle todella suuri merkitys. Sauli (Silpo) näytti viime vuonna hienoa esimerkkiä kapteenina toimimisesta, eli isot saappaat on täytettävänä meikäläisen pienillä jaloilla.  Mutta onneksi kapteenistossa saa uurastaa kunnon sotureiden (Anssi Vesanen, Tomi Rumpunen, Teemu Koivunen) rinnalla.

Tähän loppuun nöyrä toive: olisi mahtavaa nähdä pelipäivänä yleisössä paljon niin tuttuja kuin uusiakin kasvoja – ota siis kaverisikin mukaan kannustamaan Lempo Volley mahdollisimman pitkään kevääseen! Nähellään Hakkarissa!

#allgoodeverything

Jyri Niemi #7

Kuvassa 1-sarjajoukkueen kapteenisto Anssi Vesanen (vas.), Jyri Niemi ja Teemu Koivunen. Tomi Rumpunen puuttuu kuvasta.

Osa 3: Millainen reissu tulee Lempo-Volleyn ensimmäisestä kaudesta?

23.8.2019

Juha Raunio, Lempo-Volleyn edustusjoukkueen manageri

Ajatusta Lempäälän Kisan ja Jyryn välisestä fuusioseurasta on heitetty ilmaan jo vuosikymmenet sitten. Aluksi kepeinä kokkapuheina, sittemmin jo vakavampinakin pohdintoina.

Esimerkiksi, kun 90-luvun lopulla Jyry pelasi Tapani Nyströmin johdolla ykkössarjaa ja Kisa kolmossarjaa, oli yhteispeli joukkueiden tasolla hyvää. Ilari Jokinen ja Mika Peltola etunenässä kävivät jeesimässä Kisaa ja sen ajan Kisa-tähdet Mikko Kurkioja ja Juha Tulonen puolestaan olivat loppupeleissä Jyryn vahvistuksina.


Aikaa kuitenkin kului ja vettä virtasi Herralankoskessa yhdistymisasioiden tiimoilla, kunnes menneenä keväänä yhdistyminen tuli toteen. Uuden ja toivottavasti uljaankin Lempo-Volleyn eteen on nyt paiskittu melkomoisesti töitä menneet kuukaudet.

Paljon on ollut kantoja kaskessa, mutta kuitenkin enemmän ilonpisaroita. Tukijat ovat 90 prosenttisesti olleet suopeita ja moni paikallinen sponsori kiitellyt uudesta yhteispelistä.

Mikä hienointa: puhelimet ovat pelaajien taholta pirisseet ennätystahtiin. Kiinnostusta uutta seuraa kohti on ollut paljon ja jo nyt uskaltaa sanoa, että tuleva ykkössarjajoukkue on hyvin lähellä kautta aikojen parasta lempääläistä lentiksen miesjoukkuetta. Myös kakkossarjan kakkosjoukkue on nuoruuden raisuudella täytetty sakki, joka pärjää varmasti omalla levelillään.

Ykkössarjan tavoite on virallisen maltillinen: pudotuspeleihin pääsy eli sijoittua 11 joukkueen sarjassa kahdeksan sakkiin. Joukkue ja taustat tietävät, että se ei ole kuin minimimaali. Saumat ovat mihin saakka vain, jos toki on oltava realisti. Kovia sakkeja ykkössarjassa on ympäri maata Turusta alkaen ja jatkuen Tampereen kautta Kyyjärvelle ja Savoon.

On hienoa, että pienistä vammoistakin kärsineet ikonit Anssi Vesanen ja Sten Kruuda ovat matkassa edelleen mukana. He olivat Sauli Silpon, Jussi Niemen, Toni Laineen, Jukka Lehden, Ossi Vesasen ja Tommi Roinisen kanssa nostamassa lempääläistä lentisbuumia viitisen vuotta sitten.

Se, mitä taustaköörin päänaatikkana uskaltaa luvata on se, että joukkue pelaa värikästä lentopalloa. Yrittää joka paikassa ja osaava sekä intohimoinen valmennussakki Esa Kunnarin johdolla piiskaa kentän laidalta positiivisella draivilla miehistöään.

Toivon, että yleisö löytää entiseen malliin tai itse asiassa vieläkin runsaammin Hakkariin. Vuosien ajan Hakkari on ollut monien sakkien mielivierassali. Koska yleisö on iholla, ja yleisö luo fiilistä. Lippujen hinnat on pidetty entisellään (7/5€), tulkaa lippukassan kautta ja tuokaa kaverinnekin.

Lempo on lempeä, mutta vastustajana lempomaisen ilkeä!

Osa 2: Jyväskylän Yhteispeliturnauksesta Rovaniemen Poweriin 

5.6.2019

Jani Huurne, Lempo-Volley edustus ja C-06 tytöt

1985 järjestettiin ensimmäinen lentopallojunioreiden suurturnaus Jyväskylässä.Ensimmäiset vuodet Yhteispeliturnauksen nimellä kulkenut keräsi tuolloin 109 joukkuetta. Yksi niistä LeKin D-pojat. Vesisateisella Hippoksella pelaili allekirjoittaneen lisäksi Salosen Petri, Ollilan Mika, Ollosen Tero ja Rinteen Marko. Oli meitä varmaan muitakin ja taisi olla Lempäälästä C-ikäisissä tyttö- ja poikajoukkueetkin.

Nyt kun ajelen kohti Rovaniemeä ja Power Cupia 2019, turnaus on kasvanut 900 joukkueen ja 7 000 pelurin mammutiksi. Kaikkiaan turnauksessa vierailee 10 000 lentiksen ystävää.

Lempäälästä 700 kilometrin päähän matkaa 14 joukkuetta LeKin ja Jyryn nimissä pitkästä valmistautumisjaksosta johtuen. Aloitettiinhan turnaukseen valmistautuminen keskusteluissa jo Kuopion Powerissa kesäkuussa 2018. Lempon-Volleyn värit ja logo tulevat kyllä näkymään ainakin pelipaidoissa sunnuntaina.

Rovaniemellä Poweria pelattiin viimeksi 2005 kesäkuussa. Vierailin tuolloin sunnuntaina turnauspaikalla kevyessä lumisateessa. Kylmä vesi ja lumi eivät kuitenkaan pelaajien tunnelmaa latistaneet, toisin kuin pelastusviranomaiset muutama vuosi sitten Lahdessa. Menivät keskeyttämään pelit, kun ambulanssit loppuivat helteessä uupuneiden pelureiden kuskaamiseksi. No, tätähän on Suomen kesä. Nyt onneksi odotettavissa on mukavan kesäistä säätä Rolloonkin loppuviikoksi.

Ihan pikkuprojekti ei tietenkään järjestäjille ole, 300 kenttää, 5 000 peliä, 55 000 ruoka-annosta muun muassa. Mutta ei se sitä ole myöskään matkaan lähteville seuroille. LeKistä onneksi löytyy Rajalan Jukka loistavine excel- ja googledocs-taitoineen. Jukka o tehnyt taas huikean työn reissun eteen. Syksyllä ennakkotietojen keräys, tarjoukset bussiyhtiöistä Lempäälässä ja Rovaniemellä, VR:ltä ja parista lentoyhtiöstä. Sitten hinnat ja matkavaihtoehdot jakoon, vastaukset exceliin, niin ja vielä liput ennakkovaraukseen. Huh, olis jääny itseltä tekemättä.

Jaa mikä oli lopputulos, lähes kaikki matkustaa junalla Tre-Rovaniemi, vaihtohässäkkä tietenkin Oulussa. Joku menee matkailuautolla ja itse ajelen pakulla peräkontissa taukotelttoja, palloja ja pulloja. Takaisin palaillaan samoin, paitsi lisäksi joku joukkue lentää Helsinkiin ja junailee Lempäälään, huh. Vaihtoehtoja riittää. Kiitos Jukka loistavasta työstä. Ilmeisesti junan vaihto Oulussa on juuri sujunut onnistuneesti.

Silti kaiken tämän arvoista maailman suurin lentis junioriturnaus on!  Enää 570 km ja perillä Rovaniemellä. Huomenna torstaina klo 12, 300 palloa ilmaan Hornettien säestämänä, menee jo kylmät väreet valmiiksi.

Osa 1: Kaikki alkaa syntytarinalla 

11.5.2019

Antti Raunio - Lempo-Volleyn tiedottaja ja 1-sarjajoukkueen joukkueenjohtaja

Kalevala. Raamattu. Jopa Taru sormusten herrasta -elokuvat. Sekä Lempo-Volley.

Mitä yhteistä näillä kaikilla on? Alku.

Jokainen alkaa syntytarinalla, mistä kaikki alkoi. Kalevalassa on Sotkan muna, Raamatussa Aatami ja Eeva. Taru sormusten herrastakin aloitetaan kertomalla sormusten syntymisestä. Ja Lempo-Volleyn tarina on aloitettu erilaisilla kertomuksilla, kuinka uusi lentopalloseura on syntynyt ja synnytetty Lempäälään alkuvuonna 2019.

Olet ehkä seurannut syntytarinaa launtaina katsomalla seuran julkistamistilaisuutta. Tai mahdollisesti löytänyt uudet kotisivut ja tutustunut sitä kautta uuden seuran syntyyn. Tai olet seuratoimija, ja sisäpiirissä kokenut, millainen synnytysprosessi on oikein ollut.

Miksi kaikki tarinat sitten alkavat jonkinlaisella alkukertomuksella?

Koska ihmistä kiehtoo kysymykset miksi ja miten. Onko olemassa mitään mielenkiintoisempaa, kuin saada tietää, kuinka maailma on luotu? Samalla tapaa haluat varmasti saada selville, miksi ja miten Lempo-Volley on perustettu.

Olemme pyrkineet vastaamaan siihen haluun mahdollisimman monipuolisesti. Pyrimme julkaisemaan kotisivuillamme ja sosiaalisen median kanavillamme mahdollisimman paljon tietoa jo heti seuran julkaisupäivänä kuin vain mahdollista. Se palvelee tiedonjanoa ja avoimuutta.

On vielä joitain asioita, joita ei pysty julkaisemaan. Esimerkiksi ensi kauden joukkuekoostumus. Vaikka nyt jo on selvillä paljon joukkueita ja niissä toimijoita, on parempi kertoa niistä vasta, kun tiedot ovat varmoja ja joukkue varmasti syntyy.

Kotisivuilta löydät paljon tarpeellista tietoa. On erilaisia yhteystietoja, historiaa, uutisia, kesän beach volleysta paljon tietoa. Jos jokin asia askarruttaa, kysy! Lisäksi olemme heti laittaneet alulle sosiaalisen median toiminnan, mikä on nykyään todella tärkeä asia urheiluseuran viestinnässä. Haluamme kuitenkin muistaa myös heitä, jotka eivät somen pyörteissä ole, ja siksi informatiiviset kotisivut ovat tärkeä asia.

Syntytarinan kertominen on tärkeää, jotta tulevalla toiminnalle on pohjaa. Mistä me tulemme, keitä me olemme. 

Syntytarinan lisäksi on tärkeä saada tietoa, mitä arjessa tapahtuu, kun kasvu alkaa syntymisen jälkeen. Siihen olemme perustaneet Seurablogin. Tämä kirjoitus on myös Seurablogin syntytarina ja sen ensimmäinen osa. Tarkoitus on tasaisen epätasaisesti, että seuran eri toimijat, hallituksen jäsenet, valmentajat, pelaajat, seuratoimijat, avaavat täällä arkeaan ja toimintaansa. Päästävät teidät askeleen lähemmäs, mitä seuran sisällä tapahtuu.